TUKKANUOTTA Biography "Auringonvalo hiipii pikkuhiljaa silmäluomien läpi tajuntaan. Ai saatana kun juilii otsaa. Ja buutsitkin on jalassa. Missäköhän vitussa mä olen? Ei aavistustakaan mutta ainakin Ulti-Make ja Mälli-Timokin on täällä. Pitää vähän kelaa. Oliskohan täällä yhtään bissee?" Mosa, Kantsu, Sörkka. Tarinoita lähiöistä, joissa päihteet piristävät päivää, maltti ei ole valttia ja tekevälle sattuu. Tukkanuotta tekee kunniaa maihinnousutakkeja ja Napalm Death -paitoja loppuun asti kuluttaville pitkätukkaisille lähiösankareille ja ajalle, jolloin hevin kuuntelu ei tarkoittanut tanssahtelua firman bileissä, pikku jurreissa ja käsi sihteerin perseellä, uusimman nightwish-sinkun tahtiin. Tukkanuotta kertoo elävästä elämästä; siitä jossa ei snortata kokkelia formulavaimon juppiraflan vip-tiloissa. Tämä on se toinen todellisuus, jossa joudutaan tilanteisiin, joihin ei pitänyt joutua. Lennetään kapakasta ulos, koska ollaan niin naamat, oksennetaan pihalle, tapellaan snägärijonossa ja sammutaan rapun eteen. Ja kankkunen kestää 3 päivää, koska on juotu niin vitusti. Ja sama ralli uudestaan koska muisti on lyhyt mutta huono. Tukkanuotalla ei ole tussunkostutuskertosäkeitä eikä Hockey Night -tunnussävelmiä. Tukkanuotta tulittaa ongelmanuoririffejä 90-luvun metallin hengessä. Yksinkertaisia ja tappavia täsmäiskuja, joissa ei puhtaita lauluja eikä kitaroita kuulla. Tämä on vittu heviä. --- "Sometimes the party takes you places that you didn't really plan on going" I didn't write that, heard it in a song, but ain't that the fucking truth? Life has a funny way of pushing you around and that's where Tukkanuotta draws its lyrical inspiration from. Getting in way over your head, the Finnish way. Hailing from Mosa, Kantsu and Sörkka, all ruthless housing projects of Helsinki where riff raff are the ruling class, amphetamine is the government and alcohol the king. Blue collar, white trash, red light, Tukkanuotta annihilates mercilessly its way through the acute and unfriendly songs, paying tribute to the army jacket wearing longhaired fucks and metal masterminds of yesteryears. We got no panty wetting choruses or ice hockey theme songs. Fuck those pretty boys with their lip piercings, 200 euro designer jeans and clean vocals. Tukkanuotta is all about worn out Napalm Death t-shirts, shitty quality Suffocation c-cassetes and hangovers. This is metal and we fucking love it.